Ajatuksia kirjasta 2

Olen nyt lukenut suurimman osan kirjasta ja jäljellä on enään alle kolmasosa.Kirjassa vähitellen selviää uusia tapahtumia ja juonenkäänteitä. Tässä kohtaa kirjaa Bruno on löytöretkellään löytänyt itselleen uuden ystävän, Shmuelin, aidan toiselta puolelta ja käy salaa tapaamassa häntä. Tässä kohtaa kirjaa tapahtumatkin hyppivät välillä menneeseen aikaan sillä Bruno muistelee kaikkia aikaisempia tapahtumia ennen heidän muuttoaan Ausvitsiin, kuten esimerkiksi Hitlerin vierailua heidän luonaan. Tämä tapahtumien hyppely ei juurikaan vaikeuta lukemista vaan se ainoastaan valottaa enemmän kirjan juonta ja Brunon perheen taustaa. Minusta tämä on hyvä juttu, sillä se auttaa ymmärtämään kirjaa, sen juonta ja henkilöitä paremmin. 

Kirjan keskivaiheilla Bruno kertoo palvelijastaan Pavelista ja uudesta ystävästään Shmuelista ja siitä, kuinka onnettomia, laihoja ja surullisia he ovat ja tämä herättää surullisia tunteita lukijassa. Bruno on mielestäni tehty ehkä vähän liiankin sinisilmäiseksi kirjassa ja joissain kohdissa Brunon naiivius saattaa olla vähän ehkä ärsyttävääkin. Bruno on kuitenkin jo 9-vuotias mutta kirjassa hän ei oikein ymmärrä mistään mitään. 

Pidän siitä, että kirjassa vähitellen avataan juonta tarkemmin ja kerrotaan vähitellen lisää yksityiskohtia, mutta silti jännitys pysyy yllä koko ajan. Joissain kohdissa, kuten esimerkiksi Marian kertoessa Brunolle heidän tarjoilijansa Pavelin taustaa, jätetään tiettyjä kohtia kertomatta lukijalle. En ole varma miksi kirjoittaja on halunnut tehdä näin, ehkäpä jännityksen ylläpitämiseksi, mutta toivoisin että kohtia ei olisi jätetty kertomatta sillä olisin halunnut tietää kaikki kertomatta jätetyt asiat, mutta ehkä ne selviää myöhemmin.Toisaalta taas kirjaan jätetyt “aukot” jättävät lukijan päähän kysymyksiä ja olen ainakin itse huomannut jääneeni miettimään kirjan tapahtumia.

Olen pitänyt tästä kirjasta ja odotan innolla sen seuraavaa käännettä sekä sitä, mitä kirjan lopussa tulee tapahtumaan.

-Pinja-

Mietiskelyjä

Eräänä päivänä Bruno oli niin tylsistynyt Aus-vitsin kodissaan, että hän päätti, että oli vihdoin aika lähteä löytöretkelle. Juuri kun hän oli luovuttamaisillaan pitkän kävelymatkan jälkeen, hän näki kaukaisuudessa pisteen, joka herätti hänen mielenkiintonsa. Lähestyessään pistettä, siitä muovautuikin ihminen, Brunon ikäinen poika. Shmuel ja Bruno ystävystyivät ja siitä lähtien Bruno on vieraillut aidan vierellä lähes joka päivä.

Kirja on edennyt jo todella pitkälle, mutta jännitys siitä mitä lopussa tapahtuu on edelleen vahva, ellei jopa kasvanut. Kirjailija on alkanut tuomaan entistä enemmän esiin Brunon naiiveja puolia. Hän on vasta pieni poika eikä ymmärrä mistään mitään, vaan uskoo aina elämän hyvyyteen. Bruno on salannut vierailut Shmuelin luokse kaikilta, se oli ensimmäinen päätös minkä hän vaikuttaa tehneen itse, ilman isän tai jonkun muun vanhemman apua. Tieto ympäröivän maailman pahuudesta ei ole vielä iskenyt Brunolle, mutta uskon sen tapahtuvan tarinan edetessä.

Viettäessään aikaa yhdessä Smuelin kanssa Bruno on esittänyt ystävälleen paljon kysymyksiä. Suurin osa kysymyksistä ja lausahduksista ovat todella lapsenomaisia. Hän esimerkiksi toivoi voivansa itsekin käyttää yöpaitaa koko päivän, koska hänen siistit vaatteensa eivät hänen mielestään olleet tarpeeksi mukavat. Eihän 9-vuotias voi vielä ymmärtää kaikkea maailmasta, mutta olisin luullut Brunon olevan vähän "viisaampi". Mutta toisaalta Hitlerin aikana propaganda oli niin voimakasta, että ei pientä lasta voi syyttää niihin asioihin uskomisesta, varsinkin kun hänen isänsä on Hitlerin yksi luottomiehistä.

Kirja on ollut tähän mennessä todella mielenkiintoinen ja olen todella tyytyväinen kirjavalintaamme.

-Veera-

Ajatuksia kirjasta

Kuten Veerakin totesi kirjoituksessaan, minullakaan ei juurikaan ollut ennakko-odotuksia kirjan suhteen. Tiesin kuitenkin suurin piirtein mistä kirja kertoi ennen kuin aloin sitä lukemaan ja olin kuullut muilta että kirja on aika surullinen mutta muuta en sitten kirjasta tiennytkään.

                      Olen nyt lukenut kirjasta noin kolmasosan ja en oikein osaa vielä sanoa mistä kirjan tarinassa on kyse. Juonen edetessä henkilöitä esitellään tarkemmin ja heistä saa hyvän mielikuvan päähän jo kirjan alkupuolella. Tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta ja malttamattomana luen sitä eteenpäin saadakseni tietää mikä on seuraava juonenkäänne.

                      Kirja on kirjoitettu pienen 9-vuotiaan pojan, Brunon, näkökulmasta, joka tekee tästä kirjasta ainutlaatuisemman ja kiinnostavamman. En ole aikaisemmin lukenut mitään vastaavanlaista kirjaa. On kiintoisaa nähdä miten 9-vuotias näkee ympärillään olevan maailman ja kuinka sinisilmäisiä lapset joskus voivatkaan olla. Jos kirja olisi kirjoitettu vaikkapa jonkun aikuisen kertomana, en usko että kirja olisi yhtä kiinnostava. Kirjan juonenkäänteet herättävät paljon tunteita ja kysymyksiä, kuten esimerkiksi niissä kohdissa joissa Bruno viittaa ”Ausvitsiin” ja ”Hilleriin” ja auttamatta lukija alkaa miettimään mitä kirjassa tulee tapahtumaan. Odotan innolla seuraavia juonenkäänteitä.

-Pinja-

Ensiajatuksia

Kun päätimme lukea tämän kirjan, en tiennyt siitä mitään. Oikeastaan luulin, että se kertoisi suomalaisista sotalapsista, jotka aikanaan lähetettiin Ruotsiin. Enkä edes tiedä mistä tämä idea oli tullut. Ennakko-oletuksia kirjaa kohtaan minulla ei siis ollut lainkaan.

Luettuani kirjaa muutaman sivun halu lukea eteenpäin oli todella kova. Koska en tiennyt mitä odottaa, halusin malttamattomasti tietää mistä oikein oli kyse. Aika pian ymmärsinkin, että ainoa ennakko-odotukseni oli sekin väärä. Nyt olen lukenut kirjaa lähes sata sivua, mutta en vieläkään osaa kertoa täysin mistä kirja kertoo. Toki moni asia on jo selvinnyt, mutta se mikä saattaisi olla mahdollinen loppu tai mitä kaikkea jännittävää voisi tapahtua on vielä täysi mysteeri.

Kirjoittaja on mielestäni osannut kirjoittaa todella mielenkiintoisella tavalla. Hän paljastaa tarinan yksityiskohtia pikku hiljaa, joten jännitys tulevista tapahtumista säilyy erinomaisesti, mikä tekee lukemisen keskeyttämisestä todella vaikeaa. Tarina on kerrottu 9-vuotiaan pojan näkökulmasta. Tämän näkökulman kautta saa kuvan siitä, kuinka vähän pikkulapset tiesivät kaikista hirveyksistä mitä heidän ympärillään tapahtuu, jopa oma isä pystyy hirmutekoihin. Koska poika on kasvanut siinä ympäristössä, kaikki asiat ovat hänelle normaaleja. Tämä ajatus ei ole millään lailla miellyttävä.

Odotan innolla ja hiukan pelolla, mitä on luvassa kirjan edetessä.

-Veera-