Ajatuksia kirjasta 2

Olen nyt lukenut suurimman osan kirjasta ja jäljellä on enään alle kolmasosa.Kirjassa vähitellen selviää uusia tapahtumia ja juonenkäänteitä. Tässä kohtaa kirjaa Bruno on löytöretkellään löytänyt itselleen uuden ystävän, Shmuelin, aidan toiselta puolelta ja käy salaa tapaamassa häntä. Tässä kohtaa kirjaa tapahtumatkin hyppivät välillä menneeseen aikaan sillä Bruno muistelee kaikkia aikaisempia tapahtumia ennen heidän muuttoaan Ausvitsiin, kuten esimerkiksi Hitlerin vierailua heidän luonaan. Tämä tapahtumien hyppely ei juurikaan vaikeuta lukemista vaan se ainoastaan valottaa enemmän kirjan juonta ja Brunon perheen taustaa. Minusta tämä on hyvä juttu, sillä se auttaa ymmärtämään kirjaa, sen juonta ja henkilöitä paremmin. 

Kirjan keskivaiheilla Bruno kertoo palvelijastaan Pavelista ja uudesta ystävästään Shmuelista ja siitä, kuinka onnettomia, laihoja ja surullisia he ovat ja tämä herättää surullisia tunteita lukijassa. Bruno on mielestäni tehty ehkä vähän liiankin sinisilmäiseksi kirjassa ja joissain kohdissa Brunon naiivius saattaa olla vähän ehkä ärsyttävääkin. Bruno on kuitenkin jo 9-vuotias mutta kirjassa hän ei oikein ymmärrä mistään mitään. 

Pidän siitä, että kirjassa vähitellen avataan juonta tarkemmin ja kerrotaan vähitellen lisää yksityiskohtia, mutta silti jännitys pysyy yllä koko ajan. Joissain kohdissa, kuten esimerkiksi Marian kertoessa Brunolle heidän tarjoilijansa Pavelin taustaa, jätetään tiettyjä kohtia kertomatta lukijalle. En ole varma miksi kirjoittaja on halunnut tehdä näin, ehkäpä jännityksen ylläpitämiseksi, mutta toivoisin että kohtia ei olisi jätetty kertomatta sillä olisin halunnut tietää kaikki kertomatta jätetyt asiat, mutta ehkä ne selviää myöhemmin.Toisaalta taas kirjaan jätetyt “aukot” jättävät lukijan päähän kysymyksiä ja olen ainakin itse huomannut jääneeni miettimään kirjan tapahtumia.

Olen pitänyt tästä kirjasta ja odotan innolla sen seuraavaa käännettä sekä sitä, mitä kirjan lopussa tulee tapahtumaan.

-Pinja-