Kirjan loppupohdintoja

Olen nyt lukenut kirjan loppuun. Kirjan lopussa kirjan päähenkilö, pieni Bruno-poika menee ottamaan selvää heidän talonsa lähettyvillä olevasta vankileiristä kaverinsa kanssa. Bruno on juuri seuraavana päivänä palaamassa takaisin kotiinsa Berliiniin mutta päättää mennä auttamaan ystäväänsä Shmuelia etsimään tämän isää joka on kadonnut. Vankileirissä pojat viedään kaasukammioon ja pojat kuolevat.

Kirjan loppu oli mielestäni aivan kauhea. Lukiessani kirjaa muutama sivu ennen loppua aloin miettimään että mitähän lopussa tulisi tapahtumaan kun sivuja on enää muutama jäljellä ja mitään mullistavaa ei ollut ainakaan vielä tapahtunut. Tiesin siis etukäteen että kirjassa olisi surullinen loppu mutten tiennyt mitä lopussa tulisi tarkalleen tapahtumaan. Lopun tapahtumat etenivätkin todella nopeasti, ehkä vähän liian nopeasti. Paria viimeistä sivua oli hirveä lukea kun Bruno omana naiivina itsenään meni vankileiriin sisälle ja kuvasi tapahtumia hämmästellen eikä tajunnut oikein mitä oli meneillään. Lukiessa kuitenkin itse tietää asioista enemmän ja tulee kauhea olo kun alkaa miettimään mitä seuraavaksi varmaan tulee tapahtumaan. Varsinkin kohdassa jossa Bruno ja Shmuel siirretään kaasukammioon ja Bruno kuvailee tapahtumia pienen lapsen  näkökulmasta tajuamatta itse mitä on juuri tapahtumassa mutta lukija varmasti aavistaa mitä tulee tapahtumaan.

Kirja oli mielestäni ihan hyvä. Hieman ehkä jollain tavalla masentava ja varsinkin loppu on todella surullinen ja kauhea. Kirja herätti kyllä kaiken kaikkiaan todella paljon ajatuksia ja pisti miettimään asioita. Pidin siitä, että kirja oli kirjoitettu pienen lapsen näkökulmasta mutta välillä Bruno oli ehkä vähän liiankin naiivi ja joissain kohdissa se oli jopa hieman ärsyttävääkin. 

Kaikenkaikkiaan kirja oli hyvä ja mielenkiintoinen

-Pinja-